Miten kaikki alkoi?

Keväällä 2016 luovan kirjoittamisen käsikirjoituskurssilla opettajamme Vuokko Tolonen antoi meille lopputyö vaihtoehdoiksi, joko tekemään oman lyhyen näytelmän tai kirjoittaa tämän vuoden proggis näytelmää. Minä muutaman muun mukana tartuin tilaisuuteen kirjoittaa oman koulun porduktionäytelmää!

Aluksi käsikirjoitus ryhmä koostui kahden eri kurssin kävijöistä. Tässä vaiheessa meitä oli noin kymmenen. Ensin kehitettiin suunnitelma. Vuokko sanoi alussa, kuinka vuosien 2018 ja 1918 olisi molempien hyvä näkyä tavalla tai toisella työssämme. Pohdimme yhdessä, miten lähestytään sisällissotaa ja nykypäivää erikanteilta. Piti keksiä juoni, josta alkuaskelmat rakentuivat pikku hiljaa.  Tämän jälkeen alettiin perehtyä aiheeseen perinpohjaisesti. Kävimme muun muassa omatoimisesti Vapriikin museossa katsomassa sisällissota näyttelyä ja historian, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajamme Antti Kilpijärvi kävi yhdellä oppitunnilla kertomassa sisällissodasta Suomessa ja antoi muutamia todella hyödyllisiä nettisivustoja, joista löytyi tapahtumien kulkuja ja muuta tärkeää tietoa.

Ennen kesää meillä oli jo jonkin näköinen käsikirjoitus valmiina. Opettaja kuitenkin ehdotti meille, että voisimme jatkaa käsikirjoituksen tekemistä ja hiomista vielä kesällä. Malla, Oona ja minä eli Pihla ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi ja jatkoimme käsikirjoituksen tekemistä.

Kesän aikana teimme käsistä paljon itsenäisesti ja jaoimme keskenämme eri tehtäviä hoidettaviksi. Näimme opettajan kanssa kesällä muutaman kerran ja saimme vinkkejä kuinka edistää ja muokata tekstiä sujuvammaksi. Työtä oli paljon ja viime metreillä, kun käsikirjotius pitäisi olla opettajalle pöydällä tulostettavana, tapahtui muutoksia. 

Kesän jälkeen meillä oli siis uusi versio, mikä oli muokkautunut todella paljon alkuperäisestä. Tässä vaiheessa muusikot alkoivat tekemään näytelmään biisejä ja tapasimme taitavan musiikkityöryhmämme. Kerroimme omia näkemyksiämme kohdista ja selvensimme joitain kohtia heille tai ainakin miten me ne koimme käsikirjoituksessamme. 

Näimme myös ohjaaja Jyri Siimeksen muutaman kerran ennen itse produktion lavalle panoa ja hän antoi hyviä kommentteja ja muutosehdotuksia!

Lopulta saimme käsikirjoituksen valmiiksi ja annoimme sen ohjaajalle. Työmme oli siltä osin tehty! Voimme maata rauhassa ja odottaa ensi-iltaa!

Mutta kuten kaikki tietää, eihän asia ollut näin. Edelleen on tullut muutoksia joita olemme tehneet mielellämme. Myös muutamia kohtauksia on vielä pyydetty meiltä. Teksti elää ja muuttuu koko ajan, mutta sehän on taiteen idea, niinhän?

Seuraavaksi käsikirjoittaja kolmikon henkilökohtaisia fiiliksiä.

- Pihla 

Pihla

Mua kiinnosti heti tää aihe ja tuli ideoita juonesta. Aikaa tää käsikirjotus toki vei, mut hetkeekää en vaihtais. Hyvällä porukalla on kuitenkin todella mielekästä työskennellä. On myös hienoa päästä näkemään, kuinka ideasta kehittyy kokonainen näytelmä ja kuinka se lopulta muotoutuu lavalle. Näkee näytelmän koko elinkaaren. Oli hienoa, kun meille tarjoitui tälläinen mahdollisuus käsikirjoittaa proggisnäytelmä ja kaiken kruunaa että se esitetään Tampereen teatterin Frenckelin lavalla.

Malla

Jos totta puhutaan, en aluksi halunnut tehdä tätä. Toinen tehtävä oli aiheesta synti ja se kiehtoi minua kovasti. Kuitenkin, kun huomasin, ettei halukkaita ollut kuin kaksi, päätin vaihtaa lennosta. 

Enhän tässä voi menettää mitään, vai mitä?

En. En todellakaan menettänyt! Sain super paljon koko tästä produktiosta ja edelleen. 

Menikö meillä paljon aikaa? Meni. Harmittaako? Ei. 

Tykkäsin jokaisesta tunnista, mitä uhrasin illalla kiireessä kirjoittaessani treatmentiä Vuokolle ja niistä käänteistä ja kiemuroista, mille haluttiin selkoa. 

Se on ku lapsi (klisee, menkää pois), jonka katsoo kasvavan ja varttuvan. Olihan se liikkistä, kun sen luovutti isolle pahalle ihanalle Siimekselle runnottavaksi. 

Oli huippua päästä tekeen tällästä työtä, jossa pääsi Suomen historiaankin käsiksi; hitto soikoon opin uutta! Rakastan!


Oona
Olin alusta asti innoissani käsikirjoituksesta. Oli kiva päästä kirjoittamaan ryhmässä ja jakamaan ideoita muiden kanssa. Käsikirjoituksen edetessä kiinnostus sisällissotaan kasvoi ja innostus kirjoittamiseen muutenkin lisääntyi. Vaikka paljon on vapaa-aikaa tullut uhrattua ja välillä yöunet jäivät lyhyiksi, kaikki on ollut sen arvoista.