Kuvista KAHDEKSANTOISTA-tunnelmaa!!

Tässä vähän esimakua esityksestä! Kuvat on otettu ensimmäisestä läpimenosta ja ne on otettu tuotannon toimesta.(Kiitos siitä! ♥)

Mikä on KAHDEKSANTOISTA?

"Tarina naisista 18. ikävuoden kynnyksellä vuonna 1918 ja 2018.
Tampereen yhteiskoulun lukion opiskelijat nousevat lavalle ja esittävät erilaisia kohtaloita maailmasta, jossa vihapuhe ja väkivalta pelottelevat kansan pirstaleiksi. 
Someaikakauden kasvatit peilaavat elämäänsä sadan vuoden taakaiseen kahtiajakautuneeseen todellisuuteen Tampereella."

Ja asia on näin, aivan kuin Tampereen Teatterin sivuilla lukeekin.

KAHDEKSANTOISTA aka 18 aka se TYK:n proggis on jatkoa Tampereen yhteiskoulun lukion vuotuisille musiikkinäytelmille kuten #FAME, Romeo ja Julia ja Suruttomat. Nyt on aika uudelle produktiolle, joka on melkein kokonaan pelkällä naispowerilla käynnissä. Työryhmä tekee tällä hetkellä intensiivisesti töitä niin lavalla olevien muusikoiden ja näyttelijöiden puolesta kuin varjoissa toimivan pula-ryhmän ja tuotannon muodoissa. 

Produktio tehdään yhteistyössä Tampereen Teatterin kanssa. Saamme käyttää TT:n puvustamoa, lavasteita ja Frenckelin lavaa. Myös TT:n väkeä on mukana tuotannon ja lavasteiden/tekniikan suunnittelun ja toteutuksen kanssa. Teksti, musiikki, liike ja näyttelijäntyö taas on täysin TYK:läisten opiskelijoiden ja opettajien kädenjälkeä. Muusikot ovat aloittaneet biisien työstämisen jo lukuvuoden alussa ja näyttelijät ovat päässeet lauteille loppu syksystä. Produktio on tällä hetkellä täydessä tohinassa niin Frenckelin lavalla kuin koulumme omissa tiloissa. 

Proggiksen käsikirjoitus on saanut elää omaa elämäänsä viimevuodesta asti. Se on vaihtanut olomuotoaan ajan mittaa ja edelleen sinne on tullut juonenkäänteitä ja jatkoja. Käsikirjoittajina on ilo katsoa treeneissä, kuinka näyttelijät tekevät kunniaa tekstille ja kuinka muusikot loihtivat tunnelmaa. Eihän se helpoin teksti ole sulattaa, vaikka itse sanonkin, mutta onneksi meillä on ammatillinen asenne opettajissamme!

Mutta nyt itse tarinaan.

KAHDEKSANTOISTA kertoo useita tarinoita erilaisista ihmisistä, jotka kytkeytyät yhteen, vaikka ovat kahdelta eri vuosisadalta.
Neljä tamperelaista tyttöä: Hilma, Amira, Sanni ja Camilla  joutuvat tekemään yhdessä työtä koulua varten. Salamat salamoivat oikeistolaisen Hilman ja ulkomaalaistaustaisen Amiran välillä jo alusta asti, joten ryhmätyö tuntuu mahdottomalta. Sanni ei ole varma itsestään missään määrin ja hänen ystävänään Camilla on hyvin huolissaan tästä.  Ryhmätyö saadaan kulkemaan ja he alkavat tutkimaan Hilman isoisoäidin vanhoja papereita Suomen sisällissodasta. He saavat oppia paljon niin sodasta kuin itsestäänkin.
Helmi on nuori ja reipas punakaartilainen, joka on kyllästynyt sotaan, mutta jaksaa ystäviensä kanssa painaa lumihangessa eteenpäin. Hän haluaisi saada siskoonsa Hannaan yhteyden, koska häntä pelottaa tämän puolesta. Kun Helmi vihdoin sen saa, lopputulos ei ole sellainen kuin hän oli sen ajatellut. Mutta Helmi on sisukas, eikä luovuta vaikka kaikki tuntuisikin toivottomalta. 

Näytelmä on täynnä vahvoja naispersoonia ja se tuo esille niin nykyajan ongelmat kuin sodan hirmuuden. Yhtymäkohtia löytyy 1918 ja 2018 tapahtumien välillä ja jos on tarkka, voi tajuta jotain hyvin mielenkiintoista. 
Suurina aiheina ovat vihapuhe, rasismi ja väkivalta, jotka ovat nykypäivässä hyvin paljon esillä. Asioita ei kaunistella vaan tuodaan sellaisinaan esille. Käsikirjoittajina olemme halunneet tuoda raa'an totuuden, koska nämä ovat aiheita, joita kaunistelemalla ei saada mitään aikaiseksi. 

Olisi tylsä sanoa, että tämä on kasvu tarina, mutta sitähän se on. Kaikki hahmot kasvavat tahoillaan. Elämä on alttiina niin puolella kuin toisella ja hahmot oppivat näkemään asioita uusin silmin. Ja kuka tietää, ehkä katsojakin kokee suuren mullistuksen, kun tätä katsoo. Se selviää vain tulemalla paikalle!

- Malla

TYÖRYHMÄ

OHJAUS

Jyri Siimes

MUSIIKKI

Leena Puonti

TANSSI JA LIIKE

Marjo Puro

LAVASUUNNITTELU

Mikko Saastamoinen

KÄSIKIRJOITUS

Oona Savolainen, Pihla Nylund ja Malla Ohra-aho 
ja Vuokko Tolonen 
(käsikirjoitusprosessin ohjaus)

sekä

Veera Saukkonen, Havanna Salmela, Enni Määttä, Ella Korkeala ja Roosa Hauhia

NÄYTTELIJÄT

Saija Nygård

Iiris Nieminen

Liina Jämsä

Iida Hursti

Milja Maunu

Noora Jansson

Aleksiina Marttala

Emmi Ranta-Ojala

Pauliina Kuusisto

Netta Neva

Annu Kukkonen

Oona Virolainen

Oona Pätäri

Kristiina Kivivuori

Camilla Eskeli

Alyssia Pöltsam

Erika Myllys

MUUSIKOT

Milena Albanese

Liina Bäckman

Vilmiina Haavisto

Kasper Lindell

Frankie Macnamara

Pihla Pallas

Lena Patta

 Aurora Saari

Viivi Vanamo

Edith Ylönen

KAHDEKSANTOISTA-produktioon kuuluu listan lisäksi kymmeniä TYK:in muita opiskelijoita (tuotanto ja puvustus&lavastus-tiimit) ja Tampereen Teatterin väkeä.

Infopaketti: Tätä et varmaankaan tiennyt Suomen sisällissodasta!

Sisällissodan taustalla oli kansan kahtiajakaantuneisuus, joka säilyi itsenäisyyttä edeltävältä ajalta:
säätyläiset vs. rahvas
porvaristo vs. työväestö
alaluokka vs. yläluokka
Suomen sisällissota syttyi 27. tammikuuta 1918.

Punaiset:
-Venäjän vallankumouksen innoittamat kapinalliset, Punakaartit
-n. 76 000 suomalaista (tehdastyöläisiä, torppareita, tilattomia)
-n. 10 000 venäläistä
-tavoitteena sosialistinen vallankumous
-useampi johtaja

Valkoiset:
-Suomen viralliset joukot
-C.G.E. Mannerheim komentajana
-n. 70 000 suomalaista (ylä- ja keskiluokkaa, talonpoikia, jääkäreitä)
-n.12 000 saksalaista tukena
-tavoitteena vapaussota Venäjästä, yksityisomaisuuden puolustus

Sisällissodassa kuolleita yhteensä n.27 000, vankileireillä n.11 600. Punakaarteihin kuului yli 2000 naista, joista nuorimmat olivat vain 14-15-vuotiaita. Punakaartien naiset käyttivät usein housuja ja miesten vaatteita hameiden sijaan; housuihin pukeutuneet naiset teloitettiin.

- Oona

Miten kaikki alkoi?

Keväällä 2016 luovan kirjoittamisen käsikirjoituskurssilla opettajamme Vuokko Tolonen antoi meille lopputyö vaihtoehdoiksi, joko tekemään oman lyhyen näytelmän tai kirjoittaa tämän vuoden proggis näytelmää. Minä muutaman muun mukana tartuin tilaisuuteen kirjoittaa oman koulun porduktionäytelmää!

Aluksi käsikirjoitus ryhmä koostui kahden eri kurssin kävijöistä. Tässä vaiheessa meitä oli noin kymmenen. Ensin kehitettiin suunnitelma. Vuokko sanoi alussa, kuinka vuosien 2018 ja 1918 olisi molempien hyvä näkyä tavalla tai toisella työssämme. Pohdimme yhdessä, miten lähestytään sisällissotaa ja nykypäivää erikanteilta. Piti keksiä juoni, josta alkuaskelmat rakentuivat pikku hiljaa.  Tämän jälkeen alettiin perehtyä aiheeseen perinpohjaisesti. Kävimme muun muassa omatoimisesti Vapriikin museossa katsomassa sisällissota näyttelyä ja historian, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajamme Antti Kilpijärvi kävi yhdellä oppitunnilla kertomassa sisällissodasta Suomessa ja antoi muutamia todella hyödyllisiä nettisivustoja, joista löytyi tapahtumien kulkuja ja muuta tärkeää tietoa.

Ennen kesää meillä oli jo jonkin näköinen käsikirjoitus valmiina. Opettaja kuitenkin ehdotti meille, että voisimme jatkaa käsikirjoituksen tekemistä ja hiomista vielä kesällä. Malla, Oona ja minä eli Pihla ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi ja jatkoimme käsikirjoituksen tekemistä.

Kesän aikana teimme käsistä paljon itsenäisesti ja jaoimme keskenämme eri tehtäviä hoidettaviksi. Näimme opettajan kanssa kesällä muutaman kerran ja saimme vinkkejä kuinka edistää ja muokata tekstiä sujuvammaksi. Työtä oli paljon ja viime metreillä, kun käsikirjotius pitäisi olla opettajalle pöydällä tulostettavana, tapahtui muutoksia. 

Kesän jälkeen meillä oli siis uusi versio, mikä oli muokkautunut todella paljon alkuperäisestä. Tässä vaiheessa muusikot alkoivat tekemään näytelmään biisejä ja tapasimme taitavan musiikkityöryhmämme. Kerroimme omia näkemyksiämme kohdista ja selvensimme joitain kohtia heille tai ainakin miten me ne koimme käsikirjoituksessamme. 

Näimme myös ohjaaja Jyri Siimeksen muutaman kerran ennen itse produktion lavalle panoa ja hän antoi hyviä kommentteja ja muutosehdotuksia!

Lopulta saimme käsikirjoituksen valmiiksi ja annoimme sen ohjaajalle. Työmme oli siltä osin tehty! Voimme maata rauhassa ja odottaa ensi-iltaa!

Mutta kuten kaikki tietää, eihän asia ollut näin. Edelleen on tullut muutoksia joita olemme tehneet mielellämme. Myös muutamia kohtauksia on vielä pyydetty meiltä. Teksti elää ja muuttuu koko ajan, mutta sehän on taiteen idea, niinhän?

Seuraavaksi käsikirjoittaja kolmikon henkilökohtaisia fiiliksiä.

- Pihla 

Pihla

Mua kiinnosti heti tää aihe ja tuli ideoita juonesta. Aikaa tää käsikirjotus toki vei, mut hetkeekää en vaihtais. Hyvällä porukalla on kuitenkin todella mielekästä työskennellä. On myös hienoa päästä näkemään, kuinka ideasta kehittyy kokonainen näytelmä ja kuinka se lopulta muotoutuu lavalle. Näkee näytelmän koko elinkaaren. Oli hienoa, kun meille tarjoitui tälläinen mahdollisuus käsikirjoittaa proggisnäytelmä ja kaiken kruunaa että se esitetään Tampereen teatterin Frenckelin lavalla.

Malla

Jos totta puhutaan, en aluksi halunnut tehdä tätä. Toinen tehtävä oli aiheesta synti ja se kiehtoi minua kovasti. Kuitenkin, kun huomasin, ettei halukkaita ollut kuin kaksi, päätin vaihtaa lennosta. 

Enhän tässä voi menettää mitään, vai mitä?

En. En todellakaan menettänyt! Sain super paljon koko tästä produktiosta ja edelleen. 

Menikö meillä paljon aikaa? Meni. Harmittaako? Ei. 

Tykkäsin jokaisesta tunnista, mitä uhrasin illalla kiireessä kirjoittaessani treatmentiä Vuokolle ja niistä käänteistä ja kiemuroista, mille haluttiin selkoa. 

Se on ku lapsi (klisee, menkää pois), jonka katsoo kasvavan ja varttuvan. Olihan se liikkistä, kun sen luovutti isolle pahalle ihanalle Siimekselle runnottavaksi. 

Oli huippua päästä tekeen tällästä työtä, jossa pääsi Suomen historiaankin käsiksi; hitto soikoon opin uutta! Rakastan!


Oona
Olin alusta asti innoissani käsikirjoituksesta. Oli kiva päästä kirjoittamaan ryhmässä ja jakamaan ideoita muiden kanssa. Käsikirjoituksen edetessä kiinnostus sisällissotaan kasvoi ja innostus kirjoittamiseen muutenkin lisääntyi. Vaikka paljon on vapaa-aikaa tullut uhrattua ja välillä yöunet jäivät lyhyiksi, kaikki on ollut sen arvoista.