maanantai 15. tammikuuta 2018

Haastattelussa produktion jäseniä! (ja pari kivaa kuvaa~)

KAHDEKSANTOISTA on kohta ovella ja jos et ole vielä ehtinyt ostamaan lippua, tee se pian! (Linkki löytyy tästä.)

Nyt on aika antaa ääntä produktiomme eri osa-alueissa työskenteleville opiskelijoille. Omasta mielestäni hyvin usein työmäärä tai ylipäänsä työn olemassa olo keskittyy katsojan silmiin vaan lavalla näkyviin ihmisiin pitäen sisällää ohjaajat. Heidän panostaan ei toki saa vähätellä, mutta mm. tuotanto ja puvustus&lavastus-tiimi on produktion kulmakiviä.
Loin tämän ajatuksen pohjalta yhdeksän kysymystä, joihin yksi  muusikko, tuottaja ja PuLa-tiimiläinen saivat vastata. Näin katsojakin pääsee hieman sisälle, millaisia tehtäviä kunkin osa-alueen jäsen tekee ja miten ne eroavat toisistaan. 

Enempiä jaarittelematta: kysymyksiin ja vastauksiin!!



Kerro itsestäsi muutamalla lauseella


Olen Mimmi, lapsesta saakka kaikkialla kaikkea tehnyt pikkulapsi Keski-Suomesta. Jo alakouluajat tykkäsin kuvailla tapahtumia ja organisoida eventtejä, ja kun tieni tuli ilmaisutaidon lukioon, puhkesin kukkaan. Kulttuuri on itselleni se ruusupenkki, jonka päällä ilmaisuni tanssii, ja tahdon kastella ja esitellä sitä muille. Tahdon mahdollistaa taiteen tuomisen esille myös muille, ja koska olen teknisesti melko järjestäytynyt ihminen, on tuotanto itselleni vallan ihana duuni. Produktiossa KAHDEKSANTOISTA olen siis kuin kohtisohvalla, mukavuusalueellani: olen tuottaja. 

Olen Kaisa Uotila, 19-vuotias abiturientti Tampereen yhteiskoulun lukiosta. 

Olen Milena, 17-vuotias suomalaisitalialainen tyttö Tampereelta ja opiskelen toista vuotta Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Harrastan pianonsoittoa, teatteria ja laulua.

Moikka, oon Ainoa, abivuotta käyvä tykkiläinen ja mukana KAHDEKSANTOISTA-produktiossa muutamassa osa-alueessa, etenkin painottuen puvustukseen


Mikä on työalueesi produktiossa?

Mimmi: 
Olen yksi kahdesta tuotantopäälliköstä ja lisäksi vastaan paljon markkinointipuolesta. Konkreettisella tasolla tässä produktiossa tuotantopäällikön on ennen kaikkea koordinointi: koulun puolella delegoin ja varmistan. että kaikki pysyy kasassa. Teatterin puolella olen TYKin ääni ja yhteyshenkilö. Pääasiallinen tehtäväni on tietää mitä, missä ja milloin. 

Tässä produktiossa markkinointi tarkoittaa ennen kaikkea näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Somesta on nopeasti tullut miljoonamainosten meri, joten tehtäväni on markkinointitiimin kanssa keksiä luovia tapoja erottua kuvavirrasta ja saada KAHDEKSANTOISTA yhä useamman ihmisen tietoon, 

Kaisa: 
Toimin  tuotantotiimissä sekä ohjaajan Jyrin assistenttina. Hommaan kuuluu käsikirjoituksen päivittely, yhteyden pito Tampereen Teatterin ja TYKin välillä sekä muiden juoksevien asioiden hoitaminen

Milena: 
Toimin musikaalimme pääpianistina ja sen lisäksi olen yksi säveltäjistä.

Aino:
Olen aktiivisesti mukana puvustuksessa, mutta lisäksi oon saanut osallistua jonkin verran grafiikoiden tekoon sekä markkinointiin


Ohjaaja Jyri haluaa sinut katsomaan KAHDEKSANTOISTA.

Oletko ollut mukana vastaavissa produktioissa? Missä?

Mimmi: 
Tieni tähänkin produktioon oli selkeä jatke viime kevään Suruttomille. Toisen vuoden opiskelijoiden musikaalissa toimin niin ikään yhtenä kahdesta tuotantopäälliköstä, ja koska kyseessa oli koulun oma itsenäinen projekti, oli hommaa rutkasti laajemmin. Kyseisessa produktiossa olin yhtä lailla markkinointitiimissä, mutta esimerkiksi esitysviikolla saimme nauttia vahtimestarin duunista mikittämiseen - kovin tee-se-ite -meininki siis, mutta hyvin kasvattavana kokemuksena.

Lisäksi olen ollut mukana tuottamassa useita muita pienempiä produktioita ja tapahtumia, kuten teatteridiplomeita ja konsertteja.


Kaisa: 
Olin viime kevään ensi-iltansa saaneessa Minna Canthin Työmiehen vaimo -tarinaan pohautuvassa Suruttomissa mukana tuotantotiimissä sekä orkesterissa.

Milena: 
Teimme yhdeksännellä luokalla musikaalin, joka perustui Disneyn Frozen -elokuvaan. Tällöin pianon soittamisen lisäksi toimin orkesterin johtajana. Lisäksi olen ollut ja olen parhaillaan mukana erillaisissa näytelmissä. Tällä hetkellä olen myös mukana Tampereen Työvaen Teatterin Tytöt-1918 -musikaalissa.

Aino:
Viime keväänä olin TYKin Suruttomissa mukana tuotannon puuhissa. Silloin työtehtävät painottu enemmä grafiikoihin yleiseen organisointiin yms.


Ei mitään henkilökohtaista, vaan perus KAHDEKSANTOISTA meininkiä!

Millaisia odotuksesi olivat, kun lähdit/pääsit produktioon mukaan?

Mimmi: 
Äärimmäisen innokkaat, luonnollisesti! Koska takana oli jo yksi produktio, jossa oli päässt maistamaan tuottamisen makua, mahdollisuus päästä leikkimään samaa Tampereen Teatterille maistui vielä makeammalta. Ennen kaikkea odotuksiini kuului todellisen teatterin behind the scenes -maailman avautuminen - miten asiat tehdään siellä, mistä me koulussa vain haaveillemme?

Kaisa: 
Hyppäsin liikkuvana junaan aika yhtäkkiä, joten paljoa en ehtinyt ennen produktion alkua fiiliksiä makustella. Ensin vähän jännitti, miten assarin rooli tuo mukanaan, mutta päälimmäisenä oli innokkaat fiilikset. Myös tuotantotiimissä hääriminen on aina kivaa hommaa, sitä odotin innolla myös. En aluksi tuntenut työryhmää melkein ollenkaan, mutta koko porukka on osoittautunut todella lahjakkaaksi, intohimoiseksi ja luovaksi, kaikki omilla saroillaan.

Milena: 
Aluksi olin todella pettynyt, sillä toivoin pääseväni näyttelijäksi. Lähdin kuitenkin avoimin mielin matkaan, jonka varrella on ollut paljon ikimuistoisia hetkiä, mutta tullut myös monia mutkia vastaan. 

Aino:
Tottakai hirveän siistii, että produktio on Tampereen Teatterin parissa, mikä nosti odotuksiasekä koko produktion hengestä että myös omasta työstä. Rima nousi, niin sanotusti.


Vastasivatko odotukset totutta?


Mimmi: 
Moni asia tuotannon puolesta toteutuu yllättävän samaa reittiä, ja se on ollut inhimillistä huomata, Odotukseni teatterin realiteettien kohtaamisesta on täyttynyt, ja lisäksi olemme saaneet etuoikeuden tulla mukaan tuotannon tanssiin. Kova vastuu kasvaa nopeasti jo ihan aikuistumisenkin kanssa, puhumattakaan urasta alalla haaveilevaa. 

Kaisa: 
Ennen kaikkea olen yllättynyt nuorten naisten tavasta käsitellä vaikeita tunteita, järkyttäviä historiallisia tapahtumia ja koskettavia kohtaloita, mitä näytelmässä löytyy rutkasti. Mielenkiinto aihetta kohtaan ja halu oppia lisää näkyy kaikessa tekemisessä: näytämöllä, musiikissa ja käsikirjoituksessa. Nuorten energia ja innokkuus on jotain, mitä ei yleensä teatterissa näe. Ohjaaja Jyri sekä muut ohjaajat Marjo, Leena ja Vuokko ovat antaneet nuorille upean pohjan näyttää taitonsa, kehittää itseään ja kertoa tarinaa omasta näkökulmastaan. Tietysti jokaisella produktiolla on omat haasteensa, mutta yhdessä niistä on selvitty ja selvitään! Odotan innolla ensi-iltaa ja esitysviikkoa. 

Milena: 
Sanoin itselleni, että kyllä tästä hyvä tulee. Pitää osata keskittyä omaan juttuunsa ja samalla tsempata muita. Yhdessä tätä ollaan tekemässä

Aino:
Vaivaa on joutunut näkemään ja vastuuta ottamaan enemmän kuin esimerkiksi Suruttomissa, missä huomaa tän produktion ammattimaisuuden.


Eikä saa unohtaa 1918-naisia!!

Mitä taitoja olet päässyt hyödyntämään produktiossa?

Mimmi: 
Olen aina ollut se tyyppi, jonka sormien välissä langat pysyvät. Koko kuvan hahmottaminen on itselleni luontevaa, ja siksi olen kokenut koordinoinnin miellytettäväksi. Lisäksi markkinointi sosiaalisessa mediassa on itselleni hyvin tuttua, ja Tampereen Teatterin porukkaa lainaten me nuoret olemme sen ammattikäyttäjiä - tiedämme parhaiten, miten saada nuoret kiinnostumaan nuorista. 

Kaisa: 
Assarin työ ei paljon vaadi ammattitaitoa, kunhan on aktiivinen, joustava ja tietää jonkun verran perusasioista tuotantoon liittyen. 

Milena: 
Koen olevani luontainen kannustaja ja innostaja. Uskoisin, että olen vaikuttanut omalla läsnäolollani yhteishenkeen sekä motivoinut muita. Lisäksi olen saanut tuoda omat taitoni muusikkona esille.

Aino:
Puvustuksessa pääsee hyödyntämään silmää kaikkeen visuaaliseen. Oli kyseessä värit, muodot, mikä tahansa design tai estetiikka, kiinnostus sitä kohtaan on plussaa ja sitä takuulla pääsee hyödyntämään puvustuksen parissa.


Oletko oppinut jotain uutta?

Mimmi: 
Koordinointi- ja delegointitaidot ovat hioutuneet entisestään, kun viestinnän täytyy olla selkeää ison ammattiteatterin ja lukiolaisten välillä. Kova aikataulu ja rajattu budjetti auttavat myös oikeasti miettimään, mikä on oleellista - turhille aisoille ei ole varaa, mutta meininki on vähemmän kill your darlings ja enemmän asian ytimen löytämistä. 

Kaisa: 
Olen oppinut paljon uutta, ottaen myös huomioon, että Jyrin pedagoginen ohjaus- ja opetustyyli on ulottunut katsomoonkin asti. Olen oppinut ryhmässä työskentelyn saloja, aikataulujen järjestelyä sekä sivusta seuraajana esimerkiksi ohjaajan työn tekniikkaa. Yhteistyö ammattiteatterin kanssa on ollut minulle uusi kokemus ja on ollut mahtavaa seurata, mite asiat hoituu niin sanotusti isolla lavalla. Tuotantokokouksissa olen oppinut markkinoinnista, rahan käytöstä, suunnittelutyöstä ja muista tärkeistä asioista liittyen teatterin tekemiseen. Olen kiitollinen mahdollisuudesta päästä oppimaan suorana ammattilaisilta!

Milena: 
Olen oppinut paljon uutta, löytänyt uusia puolia itsestäni. Tällä hetkellä koen suurta paloa säveltämistä kohtaan. Saa nähdä, mitä tämä vuosi tuo mukanaan ja minne se kuljettaa.

Aino:
Oon oppinut vielä enemmän vastuunotosta ja etenkin organisoinnista, ne on palaset mistä koostuu lähes mikä tahansa työ, jota lähtee tekemään.


 Ilmeeni, kun ensi-ilta on ihan just!


Kenelle suosittelisit tällaista produktiota?

Mimmi: 
Isot kulttuuriproduktiot opettavat taitoja, joista on hyötyä millä tahansa elämän osa-alueella. Olo on ollut läpi vuoden ennen kaikkea etuoikeutettu, joten lähtökohtaisesti sitä suosittelisi kaikille. Kenties ennen kaikkea kuitenkin niille, joita ala erityisesti kiinnostaa - niille, jotka teatteriesityksen jälkeen funtsivat, miten tarinaa aletaan kirjoittaa tai kuinka ihmeessa joku vaikka keskii juuri tietynlaiset valot näyttämölle. TYKin ja Tampereen Teatterin yhteistyö on nimittäin tarjonnut vastausten lisäksi mahdollisuuden koikeilla itse, ja jos se on mahdollista kokea, siihen kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan.

Kaisa:
Suosittelen produktioon osallistumista ihan jokaiselle. Uudessa ympäristössä kuka tahansa löytää itsestään uusia puolia ja pääsee toteuttamaan itseään. Kouluproduktio on upea mahdollisuus testailla, mikä olisi se oma juttu ja pääsee näyttämään ja kertomaan tarinaa ilman mitään paineita. Jokaiselle varmasti löytyy produktiossa jotain mielenkiintoista tehtävää, vaikka se näytteleminen tai musiikin säveltäminen ei olisikaan oma juttu.

Milena: 
Voi  suositella vastaavanlaista produktiota niille ihmisille, jotka ovat valmiita tekemään töista yhdessä muiden kanssa yhteisten lopputuloksen saavutamiseksi.

Aino:
Produktioon kannattaa todellakin lähteä mukaan, mutta tosissaan kannattaa asennoitua ymmärtäen, että se tulee viemään aikaa ja voimavaroja. Tällaiset ovat upeita mahdollisuuksia oppia, jos tähtää kenties tulevaisuudessa taiteelliselle alalle. ja miksei muutenkin! Suosittelisin tällaista produktiota kelle tahansa, jolta löytyy vilpitöntä kiinnostusta mihin tahansa tällaiseen. Sillä pärjää pitkälle.


Kenelle välttämättä et suosittelisi?

Mimmi: 
Taidetta ei voi tehdä tunteitta, ei edes tuotantoa, joka on teatterin osa-alueista teknisin. Markkinointi ei iske yleisöön, jos kuvatekstit ja kampanjat eivät uhku uskoa produktioon. Varsinkin tämän kokoisessa produktiossa on vaikea pysyä mukana, jos ei todella usko, innostu tai pidä siitä, jonka toteuttamiseen pyritään. Koska teatterissa pyritään kertomaan tarinoita, täytyy jokaisen pääroolista tuottajaan tahtoa kertoa sama tarina.

Milena: 
Niille ihmisille joilla keskeneräisyyden sieto ja muiden kanssa toimeen tuleminen on vaikeaa, en välttämättä suosittele näin kokonaisvaltaista projektia.

Aino
Produktio vaatii omistautuneisuutta ja duunia. Aikaakin on oltava, sillä sitä se tulee viemään - oli osa-alue mikä tahansa. Vastuunotto on hirveän tärkeää ja se, että uskaltaa tehdä oma-aloitteisesti ja itsenäisesti töitä. Etenkin nyt KAHDEKSANTOISTA-produktiossa hommassa ollaan oltu kukin työryhmä, esim. me puvustajat, enemmän omillaan. 

~~ Toivottavasti luit jotain mielenkiintoista ja opit uutta! Pakko sanoa, että oli työmaa laittaa nämä tänne, koska "copy-paste" -menetelmä päätti pettää, joten jouduin kirjoittamaan kaikki saamani tekstit omin pikku kätösin tänne, mutta toki sanasta sanaan. Olen kuitenkin varma, ettei kirjoitusvirheiltä ole vältytty!

MARS LIPPUJA OSTAMAAN!!!




♥:lla Malla         

tiistai 26. joulukuuta 2017

Kuvista KAHDEKSANTOISTA-tunnelmaa!!

Tässä vähän esimakua esityksestä! Kuvat on otettu ensimmäisestä läpimenosta ja ne on otettu tuotannon toimesta.(Kiitos siitä! ♥)























keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Mikä on KAHDEKSANTOISTA?


"Tarina naisista 18. ikävuoden kynnyksellä vuonna 1918 ja 2018.
Tampereen yhteiskoulun lukion opiskelijat nousevat lavalle ja esittävät erilaisia kohtaloita maailmasta, jossa vihapuhe ja väkivalta pelottelevat kansan pirstaleiksi. 
Someaikakauden kasvatit peilaavat elämäänsä sadan vuoden taakaiseen kahtiajakautuneeseen todellisuuteen Tampereella."

Ja asia on näin, aivan kuin Tampereen Teatterin sivuilla lukeekin.


KAHDEKSANTOISTA aka 18 aka se TYK:n proggis on jatkoa Tampereen yhteiskoulun lukion vuotuisille musiikkinäytelmille kuten #FAME, Romeo ja Julia ja Suruttomat. Nyt on aika uudelle produktiolle, joka on melkein kokonaan pelkällä naispowerilla käynnissä. Työryhmä tekee tällä hetkellä intensiivisesti töitä niin lavalla olevien muusikoiden ja näyttelijöiden puolesta kuin varjoissa toimivan pula-ryhmän ja tuotannon muodoissa. 


Produktio tehdään yhteistyössä Tampereen Teatterin kanssa. Saamme käyttää TT:n puvustamoa, lavasteita ja Frenckelin lavaa. Myös TT:n väkeä on mukana tuotannon ja lavasteiden/tekniikan suunnittelun ja toteutuksen kanssa. Teksti, musiikki, liike ja näyttelijäntyö taas on täysin TYK:läisten opiskelijoiden ja opettajien kädenjälkeä. Muusikot ovat aloittaneet biisien työstämisen jo lukuvuoden alussa ja näyttelijät ovat päässeet lauteille loppu syksystä. Produktio on tällä hetkellä täydessä tohinassa niin Frenckelin lavalla kuin koulumme omissa tiloissa. 

Proggiksen käsikirjoitus on saanut elää omaa elämäänsä viimevuodesta asti. Se on vaihtanut olomuotoaan ajan mittaa ja edelleen sinne on tullut juonenkäänteitä ja jatkoja. Käsikirjoittajina on ilo katsoa treeneissä, kuinka näyttelijät tekevät kunniaa tekstille ja kuinka muusikot loihtivat tunnelmaa. Eihän se helpoin teksti ole sulattaa, vaikka itse sanonkin, mutta onneksi meillä on ammatillinen asenne opettajissamme!

Mutta nyt itse tarinaan.

KAHDEKSANTOISTA kertoo useita tarinoita erilaisista ihmisistä, jotka kytkeytyät yhteen, vaikka ovat kahdelta eri vuosisadalta.
Neljä tamperelaista tyttöä: Hilma, Amira, Sanni ja Camilla  joutuvat tekemään yhdessä työtä koulua varten. Salamat salamoivat oikeistolaisen Hilman ja ulkomaalaistaustaisen Amiran välillä jo alusta asti, joten ryhmätyö tuntuu mahdottomalta. Sanni ei ole varma itsestään missään määrin ja hänen ystävänään Camilla on hyvin huolissaan tästä.  Ryhmätyö saadaan kulkemaan ja he alkavat tutkimaan Hilman isoisoäidin vanhoja papereita Suomen sisällissodasta. He saavat oppia paljon niin sodasta kuin itsestäänkin.
Helmi on nuori ja reipas punakaartilainen, joka on kyllästynyt sotaan, mutta jaksaa ystäviensä kanssa painaa lumihangessa eteenpäin. Hän haluaisi saada siskoonsa Hannaan yhteyden, koska häntä pelottaa tämän puolesta. Kun Helmi vihdoin sen saa, lopputulos ei ole sellainen kuin hän oli sen ajatellut. Mutta Helmi on sisukas, eikä luovuta vaikka kaikki tuntuisikin toivottomalta. 

Näytelmä on täynnä vahvoja naispersoonia ja se tuo esille niin nykyajan ongelmat kuin sodan hirmuuden. Yhtymäkohtia löytyy 1918 ja 2018 tapahtumien välillä ja jos on tarkka, voi tajuta jotain hyvin mielenkiintoista. 
Suurina aiheina ovat vihapuhe, rasismi ja väkivalta, jotka ovat nykypäivässä hyvin paljon esillä. Asioita ei kaunistella vaan tuodaan sellaisinaan esille. Käsikirjoittajina olemme halunneet tuoda raa'an totuuden, koska nämä ovat aiheita, joita kaunistelemalla ei saada mitään aikaiseksi. 

Olisi tylsä sanoa, että tämä on kasvu tarina, mutta sitähän se on. Kaikki hahmot kasvavat tahoillaan. Elämä on alttiina niin puolella kuin toisella ja hahmot oppivat näkemään asioita uusin silmin. Ja kuka tietää, ehkä katsojakin kokee suuren mullistuksen, kun tätä katsoo. Se selviää vain tulemalla paikalle!

- Malla




sunnuntai 10. joulukuuta 2017

TYÖRYHMÄ



OHJAUS


Jyri Siimes

MUSIIKKI


Leena Puonti

TANSSI JA LIIKE


Marjo Puro

LAVASUUNNITTELU


Mikko Saastamoinen

KÄSIKIRJOITUS

Oona Savolainen, Pihla Nylund ja Malla Ohra-aho 
ja Vuokko Tolonen 
(käsikirjoitusprosessin ohjaus)
sekä
Veera Saukkonen, Havanna Salmela, Enni Määttä, Ella Korkeala ja Roosa Hauhia


NÄYTTELIJÄT

Saija Nygård


Iiris Nieminen


Liina Jämsä

Iida Hursti

Milja Maunu


Noora Jansson


Aleksiina Marttala

Emmi Ranta-Ojala

Pauliina Kuusisto

Netta Neva


Annu Kukkonen

Oona Virolainen

Oona Pätäri

Kristiina Kivivuori

Camilla Eskeli

Alyssia Pöltsam


Erika Myllys

MUUSIKOT

Milena Albanese

Liina Bäckman


Vilmiina Haavisto


Kasper Lindell

Frankie Macnamara


Pihla Pallas

Lena Patta

 Aurora Saari

Viivi Vanamo

Edith Ylönen



KAHDEKSANTOISTA-produktioon kuuluu listan lisäksi kymmeniä TYK:in muita opiskelijoita (tuotanto ja puvustus&lavastus-tiimit) ja Tampereen Teatterin väkeä.


perjantai 8. joulukuuta 2017

Infopaketti: Tätä et varmaankaan tiennyt Suomen sisällissodasta!

Sisällissodan taustalla oli kansan kahtiajakaantuneisuus, joka säilyi itsenäisyyttä edeltävältä ajalta:
säätyläiset vs. rahvas
porvaristo vs. työväestö
alaluokka vs. yläluokka
Suomen sisällissota syttyi 27. tammikuuta 1918.

Punaiset:
-Venäjän vallankumouksen innoittamat kapinalliset, Punakaartit
-n. 76 000 suomalaista (tehdastyöläisiä, torppareita, tilattomia)
-n. 10 000 venäläistä
-tavoitteena sosialistinen vallankumous
-useampi johtaja

Valkoiset:
-Suomen viralliset joukot
-C.G.E. Mannerheim komentajana
-n. 70 000 suomalaista (ylä- ja keskiluokkaa, talonpoikia, jääkäreitä)
-n.12 000 saksalaista tukena
-tavoitteena vapaussota Venäjästä, yksityisomaisuuden puolustus

Sisällissodassa kuolleita yhteensä n.27 000, vankileireillä n.11 600. Punakaarteihin kuului yli 2000 naista, joista nuorimmat olivat vain 14-15-vuotiaita. Punakaartien naiset käyttivät usein housuja ja miesten vaatteita hameiden sijaan; housuihin pukeutuneet naiset teloitettiin.

- Oona

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Miten kaikki alkoi?

Keväällä 2016 luovan kirjoittamisen käsikirjoituskurssilla opettajamme Vuokko Tolonen antoi meille lopputyö vaihtoehdoiksi, joko tekemään oman lyhyen näytelmän tai kirjoittaa tämän vuoden proggis näytelmää. Minä muutaman muun mukana tartuin tilaisuuteen kirjoittaa oman koulun porduktionäytelmää!

Aluksi käsikirjoitus ryhmä koostui kahden eri kurssin kävijöistä. Tässä vaiheessa meitä oli noin kymmenen. Ensin kehitettiin suunnitelma. Vuokko sanoi alussa, kuinka vuosien 2018 ja 1918 olisi molempien hyvä näkyä tavalla tai toisella työssämme. Pohdimme yhdessä, miten lähestytään sisällissotaa ja nykypäivää erikanteilta. Piti keksiä juoni, josta alkuaskelmat rakentuivat pikku hiljaa.  Tämän jälkeen alettiin perehtyä aiheeseen perinpohjaisesti. Kävimme muun muassa omatoimisesti Vapriikin museossa katsomassa sisällissota näyttelyä ja historian, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajamme Antti Kilpijärvi kävi yhdellä oppitunnilla kertomassa sisällissodasta Suomessa ja antoi muutamia todella hyödyllisiä nettisivustoja, joista löytyi tapahtumien kulkuja ja muuta tärkeää tietoa.

Ennen kesää meillä oli jo jonkin näköinen käsikirjoitus valmiina. Opettaja kuitenkin ehdotti meille, että voisimme jatkaa käsikirjoituksen tekemistä ja hiomista vielä kesällä. Malla, Oona ja minä eli Pihla ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi ja jatkoimme käsikirjoituksen tekemistä.
Kesän aikana teimme käsistä paljon itsenäisesti ja jaoimme keskenämme eri tehtäviä hoidettaviksi. Näimme opettajan kanssa kesällä muutaman kerran ja saimme vinkkejä kuinka edistää ja muokata tekstiä sujuvammaksi. Työtä oli paljon ja viime metreillä, kun käsikirjotius pitäisi olla opettajalle pöydällä tulostettavana, tapahtui muutoksia. 

Kesän jälkeen meillä oli siis uusi versio, mikä oli muokkautunut todella paljon alkuperäisestä. Tässä vaiheessa muusikot alkoivat tekemään näytelmään biisejä ja tapasimme taitavan musiikkityöryhmämme. Kerroimme omia näkemyksiämme kohdista ja selvensimme joitain kohtia heille tai ainakin miten me ne koimme käsikirjoituksessamme. 
Näimme myös ohjaaja Jyri Siimeksen muutaman kerran ennen itse produktion lavalle panoa ja hän antoi hyviä kommentteja ja muutosehdotuksia!

Lopulta saimme käsikirjoituksen valmiiksi ja annoimme sen ohjaajalle. Työmme oli siltä osin tehty! Voimme maata rauhassa ja odottaa ensi-iltaa!
Mutta kuten kaikki tietää, eihän asia ollut näin. Edelleen on tullut muutoksia joita olemme tehneet mielellämme. Myös muutamia kohtauksia on vielä pyydetty meiltä. Teksti elää ja muuttuu koko ajan, mutta sehän on taiteen idea, niinhän?

Seuraavaksi käsikirjoittaja kolmikon henkilökohtaisia fiiliksiä.
- Pihla 

Pihla
Mua kiinnosti heti tää aihe ja tuli ideoita juonesta. Aikaa tää käsikirjotus toki vei, mut hetkeekää en vaihtais. Hyvällä porukalla on kuitenkin todella mielekästä työskennellä. On myös hienoa päästä näkemään, kuinka ideasta kehittyy kokonainen näytelmä ja kuinka se lopulta muotoutuu lavalle. Näkee näytelmän koko elinkaaren. Oli hienoa, kun meille tarjoitui tälläinen mahdollisuus käsikirjoittaa proggisnäytelmä ja kaiken kruunaa että se esitetään Tampereen teatterin Frenckelin lavalla.

Malla
Jos totta puhutaan, en aluksi halunnut tehdä tätä. Toinen tehtävä oli aiheesta synti ja se kiehtoi minua kovasti. Kuitenkin, kun huomasin, ettei halukkaita ollut kuin kaksi, päätin vaihtaa lennosta. 
Enhän tässä voi menettää mitään, vai mitä?
En. En todellakaan menettänyt! Sain super paljon koko tästä produktiosta ja edelleen. 
Menikö meillä paljon aikaa? Meni. Harmittaako? Ei. 
Tykkäsin jokaisesta tunnista, mitä uhrasin illalla kiireessä kirjoittaessani treatmentiä Vuokolle ja niistä käänteistä ja kiemuroista, mille haluttiin selkoa. 
Se on ku lapsi (klisee, menkää pois), jonka katsoo kasvavan ja varttuvan. Olihan se liikkistä, kun sen luovutti isolle pahalle ihanalle Siimekselle runnottavaksi. 
Oli huippua päästä tekeen tällästä työtä, jossa pääsi Suomen historiaankin käsiksi; hitto soikoon opin uutta! Rakastan!


Oona
Olin alusta asti innoissani käsikirjoituksesta. Oli kiva päästä kirjoittamaan ryhmässä ja jakamaan ideoita muiden kanssa. Käsikirjoituksen edetessä kiinnostus sisällissotaan kasvoi ja innostus kirjoittamiseen muutenkin lisääntyi. Vaikka paljon on vapaa-aikaa tullut uhrattua ja välillä yöunet jäivät lyhyiksi, kaikki on ollut sen arvoista.